MIKKO - LYHYT OPPIMÄÄRÄ Vaikka Mikko täyttää toukokuussa 2003 jo 11 vuotta, on hän olemukseltaan kuin viisivuotias. Ällistyttävän monet koiraihmiset luulevat Mikkoa pennuksi! Lääkärissä ei ole käyty kuin hammaskiven poistossa ja rokotuksissa. Nyt kymmenenvuotiaana löytyi sydämestä läppävika. Nypittyäni Mikon turkin elokuun alussa siitä ei lähtenyt yhtään karvoja ennenkuin marraskuussa.. eikä sitä nytkään lähde kuin nimeksi. Koulutus täytyy tapahtua "hellällä kädellä" - kielloista ja komentamisesta hän menee aivan lukkoon eikä tee enää mitään. Odottaa koulutus-hetkiä ja on innolla oppimassa uutta.. (johtuukohan ahneudesta.. ks. seuraava kohta) Ahne kuin mikä! Tuijottaa tuolin vieressä AINA kun joku syö - ei vingu eikä hypi :) Oman ruuan syömisessä tarvitaan välillä houkutuksia.. (esim. maksalaatikkoa joukkoon) Oppii inhottaviinkin päivärutiineihin nopeasti makupaloilla ja kehuilla. (esim. lääkkeen ottaminen) Outojen ihmisten luo ei mennä (itsekseen) eikä makupaloja oteta muukalaisilta. Kävelyllä hajut on pääasia - kontaktia ei juuri saa. Vapaana ollessa kuitenkin tarkkaillaan missä omistaja luuraa ja tullaan luokse (hajuista riippuen) välittömästi kun kutsutaan. Ei hauku, murisee ennemmin... Jos haukkuu niin kyseessä on joku asiaankuulumaton ääni tai "juttu" - hälyttää. Murinan aiheuttaa joku pelottava juttu. On aina läsnä ja kaikessa mukana - varsinkin keittiössä... Vaatii rapsutuksia ja syliin aina kun mahdollista. Kun lämpötila menee pakkasen puolelle puetaan pidemmille lenkeille villapaita. Yli kymmenen asteen pakkanen saa tassut palelemaan ja ulkona ollaan maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. On hyvin aktiivinen uros vielä tässäkin iässä - kaikki nartut kiinnostavat. Leikkiminen tms. kanssakäyminen toisten koirien kanssa ei kiinnosta - minun perässä kyllä juostaan muttei toisten koirien :)